Horsmarannan Dido (Tito) 1.3.2003 - 26.6.2011

Tito oli ensimmäinen mäyräkoiramme. Ei ole liioiteltua sanoa, että se oli elämäni koira. Luonteeltaan se oli intohimoinen, ylpeä, omapäinen ja aktiivinen. Se oli myös poikkeuksellisen viisas ja varmaan juuri sen takia myös haasteellinen koira. Se opetti minulle miten upean suhteen voi luoda vahvaluonteiseen koiraan kuuntelemalla, ymmärtämällä ja palkitsemalla, mutta myös olemalla vahva reilulla tavalla.

Tito oli erittäin hyvä luolakoira. Se haki luolasta niin ketut, supit kuin mäyrätkin. Siinäkin työskentelyssä se osoitti viisautensa, koskaan se ei satuttanut itseään temmeltäessään riistan kanssa.


Näyttelyura jäi lyhyeksi. Nuorena se sai kyllä yhden sertin, mutta en viitsinyt kiusata sitä kulkemalla näyttelyissä, koska hyvin nopeasti huomasin, että se ei pitänyt näyttelykoiran elämästä.

Titon ollessa seitsemän vuotias eläinlääkäri huomasi rutiinitarkastuksen yhteydessä sivuäänen sen sydämessä. Se ei oireillut mitenkään, mutta mieheni ei halunnut enää riskeerata Titon terveyttä, ja niin sen ura luolakoirana päättyi ja se siirtyi kokonaan kotikoiran arvostettuun tehtävään.

24.6.2011 kyy puri Titoa omassa pihassa. Kiidätimme sen päivystykseen, matkalla se ehti mennä tajuttomaksi. Eläinlääkäri sai sen vielä virkoamaan ja hoitoa jatkettiin vielä seuraavana päivänä omalla eläinlääkäriasemalla. Kaikista yrityksistä huolimatta Tito kuoli syliini 26.6.2011. Ilmeisesti sydän ei vaan enää jaksanut. Menetys oli valtava. En tule koskaan unohtamaan tuota mahtavaa persoonaa.